KUTSU

On kuulakas lauantai-ilta,
ja on taas huhtikuu.
Ylös, katseeni ulottuvilta
tuo koivu kaareutuu,
ja petäjän lämmintä kaarnaa
ilta-aurinko purppuroi.
Yhtä lämmin on ailahdus mielen:
etkö tänne jo tulla voi!

Ja rastaskin koivupuussa
yhä laulaa, laulaa niin.
Ei uuvu se: illansuussa
vain visertää loputtomiin,
ja minäkin laulan silloin,
niin että metsä soi!
Näin kutsun aamuin ja illoin:
etkö tänne jo tulla voi!


Seija Ahonen 10.2.2005